|
Mitä tutkimustyö vaatii?Tutkimustyö mielletään usein tuskalliseksi luomistyöksi ja suurien keksintöjen synnyttämiseksi. Vaatiiko tutkijan työ jotain erityispiirteitä? Tutkija ei saa koskaan antaa periksi Tutkija ei saa koskaan antaa periksi” Tutkimustyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja epävarmuuden sietokykyä. Tutkijan kyvyt ovat koetuksella erityisesti laadittaessa artikkeleita kansainvälisiin referoituihin aikakauslehtiin. Toisaalta juttujen saaminen ns. hyviin lehtiin on palkitsevaa. Tutkimusrahoituksen hankkiminen on työlästä ja hakija saa varautua kielteisiin päätöksiin, vaikka hakemus olisikin ollut hyvä. Tämä on turhauttavaa, mutta tutkija ei saa koskaan antaa periksi. Kritiikistä on otettava opiksi ja pyrittävä seuraavalla kerralla parempaan. Tutkijan rasitteena on myös alituinen kiire (etenkin jos on hoidettavana samaan aikaan opetus- ja hallintotehtäviä). Entistä pahempi informaatiotulva on myös tutkijan riesana (relevantin aineiston erottaminen informaatiosälästä).” Ripaus luovuutta ”Tutkijalta vaaditaan ainakin sinnikkyyttä ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Vastauksia kohti on jaksettava pyrkiä, vaikka se välillä tuntuisikin toivottomalta. Kurinalaisuus ja systemaattisuus on hyväksi. Ihanteellisella tutkijalla olisi mielestäni myös ripaus luovuutta, jotta löytää uusia lähestymistapoja ja ajatuksia, sekä hyvä muisti ja looginen ajattelutapa.” Jokainen taplaa tyylillään”Tutkimustyö vaatii aitoa kiinnostuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, sitkeyttä ja valmiutta perehtyä yksityiskohtaisesti tutkittaviin asioihin. Tämä korostuu etenkin väitöskirjatyössä. Omalta osaltani voisin sanoa, että yliopisto-opettajan työpäivät venyvät pitkiksi, etenkin jos vastuulla on myös hallintotehtäviä. Lukukausien aikana on mahdollista irrottautua tutkimustyöhön vain hetkittäin. Tutkimustyölle tarjoutuukin parhaat mahdollisuudet kesällä. Viikonloppuisin voi käyttää muutaman tunnin mm. uusimman tutkimuskirjallisuuden lukemiseen. Tutkijan työprosesseja on vaikea kuvata yleistävästi tai luonnehtia "tyypillistä" työpäivää. Nähdäkseni jokainen tutkija "taaplaa tyylillään", parhaimmilta tuntuvat työkäytännöt muotoutuvat vuosien varrella.” Pätkätutkijan ongelmia"Pahin varjopuoli on pätkätutkijan ongelma eli tutkimukseen pystyy keskittymään täysipainoisesti vain ajoittain. On myös kipeää tehdä ajankäyttöön liittyviä ratkaisuja perheen, ansiotyön ja tutkimuksen välillä. Perheestä ei voi tinkiä, joten tutkimus ja ansiotyö taistelevat keskenään. Apurahatutkijaksi heittäytyminen on myös taloudellinen kysymys, jos ylipäänsä onnistuu saamaan apurahaa. Nämä ovat vaikeita priorisointikysymyksiä. On paljolti kiinni siitä kuinka kovasti haluaa tutkimuksensa valmistuvan: jos halua löytyy, löytyy myös keinoja toteuttaa päämäärä." Tutkija on usein mukana jossain projektissa”Työ vaatii varmaankin keskittymiskykyä, kykyä uppoutua johonkin. Ei saa olla liian kärsimätön, eikä toisaalta liian seurallinen (koska työ on yksinäistä enimmäkseen). Minä olen täysipäiväinen tutkija, nimellisesti. Mutta teen töitä tutkimusprojektissa, eikä se edistä väitöskirjani tekoa. 'Tutkijantyöhöni' kuuluu mm. ohjelmointia. Luulen, että yleinen käsitys tutkijantyöstä ei vastaa todellisuutta. Tutkija on usein mukana jossain projektissa, jossa pidetään kokouksia ym., ja tuloksena saattaa olla jotain ihan muutakin kuin vain kasa paperia.” Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta"Tutkimuksen tekeminen vaatii kiinnostusta tutkimuskohteeseen sekä pitkämielisyyttä, vaikka työ ei aina etenekään toivotulla tavalla. Tutkijalta vaaditaan sitkeyttä ja periksiantamattomuutta sekä kykyä kestää välillä pitkiä tylsiä työskentelyvaiheita ja rutiiniluonteista tiedonkeruuta, jonka jälkeen taas on mahdollisesti tulossa ahaa-elämyksiä. Tehdessäni tutkimusta täysipäiväisesti oli edistyminen huomattavaa ja onnistuminen tuntui palkitsevalta. Paluu työelämään on hidastanut tutkimuksen etenemistä, mutta tutkimuksen teon tämäkin varjopuoli on siedettävä." Kun suuret linjat selvillä, voi tutkimusta tehdä muun työn ohella”Ainakin minulle on ollut alkuvaiheessa välttämätöntä päästä kokopäivätoimisesti tutkimustyöhön. Sitten kun kokonaisuus on hahmottunut ja suuret linjat selvillä, voi helpommin tehdä tutkimusta myös muun työn ohella." Jatko-opiskelijan arkipäivää"Apurahakauden aikana työskentelin kotona, tällöin työskentely jakautui kirjastopäiviin ja kotipäiviin. Itse koin hyväksi säännöllisen päivärytmin, esimerkiksi heräämisen aamulla samalla tavalla kuin olisi lähdössä töihin. Pieni happihyppely alkuiltapäivästä sopi minulle ja piti vireystason hyvänä koko päivän. Pienenä vihjeenä kotona työskenteleville voisi mainita, että kotitöiden tekeminen päiväsaikaan kannattaa lopettaa alkuunsa. Itse olen kokenut tutkimuksen tekemisen palkitsevaksi erityisesti silloin kun hoksaa jonkin asian pitkällisen ja puuduttavan tiedonkeruun jälkeen." Kaipaan tiimityötä"Työn haasteita löytyy rajattomasti; mitä valita on tutkijan taitoa. Varjopuolena on ajan puute, rahan puute, ne tavalliset. Mutta omakohtaisesti suurin haitta on yksinäinen puurtaminen; alueellani ei ole kunnon tutkimusyhteisöä, jolta saisi tukea ja jonka kanssa voisi kimppapohtia asioita; kaipaan tiimityötä. Kateus, salailu ja kähmintä ovat tuttuja tutkimuksessakin!” Aito kiinnostus, sitkeys ja systemaattisuus ”Tutkijan työ vaatii aitoa kiinnostusta tutkittaviin ilmiöihin, uuden oppimiseen sekä sitkeyttä ja systemaattisuutta tutkimuksen toteuttamisessa. Professori pääsee nauttimaan täysipäiväisestä tutkimustyöstä vain tutkimusvapaiden avulla. Virka-aikana tutkimus on esillä projektikokouksissa, opinnäytteiden ohjauspalavereissa sekä jatkokoulutusseminaareissa. Normaalipäivinä omaan tutkimukseen ehtii tarttua vain työajan ulkopuolella.” Aikaa tutkimukselle pitää piikkilangoittaa”Opettamisen, opiskelijaohjaamisen, kaiken sähköpostisähläämisen ja muun silpun keskellä aikaa tutkimukselle pitää piikkilangoittaa! Haaveena on täyspäivätutkijuus, ainakin ajoittainen, mahdollisuus erilaisiin tutkimustyön vaatimiin jaksotuksiin. Olen profiloinut työviikon opetuksen valmistamis-, opetus- ja tutkimusjaksoihin; aamuisin lukuhommat, kirjoittaminen, iltapäivällä ja ruokiksen jälkeen silppuhommat ja postit.” Tutkijan epäillään usein työskentelevät kapea-alaisten, elämälle vieraitten ongelmien parissa”Tutkijan työstä lienee monia 'yleisiä käsityksiä'. Tutkijan työ on tyypillisesti yksilöllistä työskentelyä tutkimusryhmässä ja sen tavoitteiden puitteissa (ei täysin individualistista kuten perinteissä stereotypioissa esitetään). Tutkijan epäillään usein työskentelevät kapea-alaisten, elämälle vieraiden ongelmien parissa (norsunluutorni-metafora). Tätä näkemystä on vaikea kumota, koska 'kapea-alaisuus' ja 'elämälle vieraus' ovat hyvin suhteellisia käsitteitä. Toisaalta tutkimuksen laadulliset vaatimukset ja taloudelliset reunaehdot pakottavat fokusoituun lähestymistapaan. Pitkässä juoksussa norsunluutorni pystytään välttämään valitsemalla tutkimusongelmat käytännöllistä merkittävyyttä korostaen ja luomalla aktiivisesti yhteyksiä ammatilliseen kenttään ja yleensäkin yhteiskuntaan.” Tutkijakuva usein virheellinen“Useilla, ainakin yliopiston ulkopuolisilla, on joko liian ihanteellinen kuva tai sitten täysin ymmärtämätön mitä tutkija tekee tai miksi tutkimusta tehdään, esimerkkejä kun on julkisuudessa monenlaisen höperön tai itsestäänselvyyksien tutkimisesta; katu joko jatkuu suoraan tai kääntyy vasemmalle tai oikealle!” |
 |
In English
FIRE