Viittaaminen lähteisiin

Tässä esiteltyjen viittauskäytäntöjen lisäksi on käytössä lukuisia muitakin. Kullakin tieteenalalla on hieman omanlaisensa käytäntönsä, minkä lisäksi eri tieteellisillä lehdillä ja julkaisusarjoilla on omat sääntönsä.
 

Viittaamisen tarkoitus

Tutkimusraportissa ja esitelmässä täsmällinen viittauskäytäntö

Tutkimus on kuin uusi tiili, jonka tutkija lisää tutkimusperinteen rakennukseen. Jos sideainetta on riittävästi, tiili tarttuu rakennukseen. Jos tutkimus on tavoitteellisesti tehty, niin rakennus tulee lisätiilistä hiukan valmiimmaksi.
 

Lähteen valinta, lähdekritiikki

Lähteen valinnassa lähdekritiikillä pyritään välttämään tietojenkäsittelystä tuttu ilmiö, että kun syötetään roskaa sisään niin saadaan tulostuksessa roskaa ulos. Valikoimalla asiallisesti ja muiltakin piirteiltään käyttökelpoista lähdeaineistoa saadaan paremmat lähtökohdat saada aikaan korkealaatuinen sisältö. Samalla on helpompi vakuuttaa lukija käsillä olevan kirjoituksen asiantuntevuudesta. Lähteitä valittaessa kiinnitetään huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:

Sopivuus asiayhteyteen

Asiallinen virheettömyys (tai kirjoittaja voi osoittaa virheet)

Autoritatiivisuus (päteviä lähteitä, päteviä kirjoittajia)

Ajantasaisuus (oletetaan, että tuore päivitys on parempi kuin vanha)

Objektiivisuus (asioita käsitellään puolueettomasti ja vääristelemättä)

Kattavuus (ajallinen, sisällöllinen käsittelyn aukottomuus)
 

 Kirjallisuusviitteiden merkinnässä on erilaisia käytäntöjä. Erityisesti on syytä huomata, että kansainvälisillä julkaisuilla on monilla omat keskenään yhteensopimattomat sääntönsä viitteiden laatimisesta ja merkintätavoista. Standardi kirjallisuusviitteiden laadinnasta SFS 5342 (1992) esittelee kolme viittausjärjestelmää:
  1. Nimi-vuosi järjestelmä eli Harvardin järjestelmä
  2. Numeroviitejärjestelmä
  3. Alaviitejärjestelmä
Nimi-vuosi –järjestelmässä viite lähdeluetteloon on muotoa Sukunimi (julkaisunvuosi, sivunumero) Mattila (1977, 120) on gradussaan tutkinut kibbutsien kasvatusjärjestelmiä,…

Mattila tutki kibbutsien kasvatusjärjestelmiä (Mattila 1977, 120).

 Joskus siinä lähteessä, johon viitataan kirjoitetaan toisesta lähteestä, joka on se varsinainen kiinnostuksen kohde. Esimerkissä viitataan Marblen kirjoitukseen, jota Järvinen tulkitsee:
Marblen yleistys kauppamatkustajan ongelmaan (Marble 1971, Järvisen 1973, 10 mukaan) on sovellettavissa eräissä eriyistapauksissa myös tässä Järvisen esittämässä ongelmassa.
lähdeluettelossa:
Järvinen, P. 1973. On a routing problem in a graph with two types of costs associated with the edges. Sarjassa: Acta universitatis Tamperensis ser. A vol, 50. Tampere: Tampereen yliopisto.
Numeroviitejärjestelmässä viitteet numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät tekstissä. Myös lähdeluettelon viitteet ovat silloin samassa järjestyksessä Blomqvist on artikkelissaan (8, s. 20) luonnehtinut parapsykologisia ilmiöitä…

Lähdeluettelossa:

8. Blomqvist, A. R. 1981. Parapsykologiset ilmiöt. Ultra 10 (7-8), 20-21.

Alaviitteellä voidaan täydentää tekstissä olevaa numeroviitettä, vähintäänkin mainitaan tekijä, julkaisun nimi ja sivunumerot:

8. Blomqvist, A. R. Parapsykologiset ilmiöt. Ultra 10 (7-8), 20-21.
 
 

Alaviitejärjestelmässä viitteet numeroidaan myöskin juoksevasti, mutta itse tekstiviite tulee sen sivun alalaitaan, jolla viittausnumero on. Näistä kolmesta tavasta informaatiotutkimuksen laitoksella on vakiintunut nimi-vuosi järjestelmä.

Informaaleista lähteistä merkintä tulee ainoastaan tekstiin, esimerkiksi jos on kysynyt neuvoa joltakulta ja haluaa mainita saamansa vastauksen vaikutuksesta asioiden kulkuun.

esim. (Valitut Palat Oy:n  henkilökohtainen tiedoksianto kirjoittajalle 22.2.2001) Riippuen siitä, miten suureen tekstinosaa viittaus koskee, merkinnöissä on pientä vaihtelua: Kun yksi virke viittaa lähteeseen, piste tulee lähdeviitteen loppusulun jälkeen (Hirsjärvi 2000, 324-325).

Välillä useampi peräkkäinen lause viittaa samaan lähteeseen. Silloin piste merkitään ennen lähdeviitteen loppusulkua. (Hirsjärvi 2000, 325.)
 

 Lainaukset

Yhden virkkeen mittainen lainaus lainausmerkkeihin. tekstiin, lähdeviite samaan lauseesen.
 

Esimerkiksi Tampereen yliopiston opetusohjelma 2000-2001 alkaa sanoilla "Jokainen opiskelija on velvollinen ilmoittautumaan yliopistoon lukuvuosittain voidakseen käyttää opiskeluoikeuttaan" (Tampereen yliopisto 1999, 5). Lähdeluettelo

Lähdeluettelo antaa yleiskuvan siitä, millaista lähteistöä kirjoittaja on käyttänyt, mihin tutkimusperinteeseen käsillä oleva kirjoitus sitoutuu. Lukija voi lähdeluetteloa käyttäen tunnistaa ja löytää mainitut lähteet. Lähdeluettelon tietojen perusteella pitää voida selvittää, onko lähdettä olemassa. Joissakin kirjoituksissa lähteiden sepittäminen on ollut ongelma. Siksi vaaditaan tunnistetiedot kuten kuka kirjoittanut, kuka toimittanut, kirjoituksen nimi, julkaisuvuosi, suomentaja(t), painos jos useampia vaihtoehtoja. Viitteiden pitää olla täsmällisesti ja johdonmukaisesti laadittuja

Lähdeviitteet ovat rakenteeltaan hiukan erilaisia sen mukaan minkätyyppisestä aineistosta on kyse. Tavallisia aineistotyyppejä ovat erillisjulkaisut, lehtiartikkelit, kokoomateosten osat, konferenssiesitelmät, tietoverkoissa olevat lähteet, arkistolähteet ja haastattelut

Luettelointisääntöjä tuntevat huomaavat nopeasti, että lähdeviitteiden laatimisperiaatteet eroavat luettelointisäännöistä, esimerkiksi tietojen järjestyksen kohdalta.

Lähdeviitteen osat

Lähdeviitteessä on pakollisia osia, jotka merkitään aina jos ovat tiedossa, tällaisia ovat tekijä, toimittaja, teoksen nimi, julkaisuaika, julkaisupaikka,

  1. Tekijän nimi
  2. Julkaisuvuosi
  3. Kirjoituksen nimi
  4. Painos
  5. Julkaisutiedot
  6. Kustannuspaikka
  7. Julkaisuaika
  8. (lähteen standardinumero ISSN tai ISBN, käytännössä ei yleensä merkitä.)
Kirjallisuusviitteiden laatiminen -standardin (SFS 5342) mukaan viitteen tiedot tulevat järjestyksessä kustannuspaikka: kustantaja, julkaisuaika, mutta nimi-vuosi -järjestelmän mukaisissa kirjallisuusviitteissä vuosiluku merkitään kirjoittajan  jälkeen esim. .... Helsinki: Otava 2001 -> Kirjoittaja 2001. ... Helsinki: Otava.Ensimmäisenä kirjallisuusviitteeseen tulee kirjoittajan nimi, vaihtoehtoisesti toimittajan, jos toimittajan nimi on näkyvästi esillä julkaisussa. Toimittajan jälkeen tulee sulussa teksti (toim.) tai (Ed.) Kirjoittajia voi olla useita, samoin toimittajia. Jos kirjoittajia on monta, ne mainitaan joko kaikki, tai mainitaan vain ensimmäinen ja loput kuitataan merkinnällä [ym.]. SFS 5342 mainitsee vaihtoehtoja "et al." "et alii " ja muut".  
Heiskanen, M. & Piispa, M. 1998. Usko, toivo, hakkaus: Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Helsinki: Tilastokeskus.

Ahmavaara, Y. 1969. Yhteiskuntatieteen kyberneettinen metodologia: positivismin kritiikki. Helsinki: Tammi.

Ventola, E. & Mauranen, A. 1996. Akateeminen kirjoittaminen tänään ja huomenna.  2. painos. Helsinki: Yliopistopaino.

Collier, J, Jr. & Collier M. 1990. Visual anthropology: photography as a research method. 3. expanded ed. Albuquerque: University of New Mexico Press, 1987, 1-248.
 

Vaihtoehdoissa ratkaistaan johdonmukaisesti samoin muittenkin viitteiden kohdalla, jos valinnanvaraa on.. Jos kirjoittajaa tai vastaavaa toimittajaa ei ole tiedossa, ensimmäisenä merkitään kirjoituksen nimi.

Costa Brava / toim. 1977. Editions Berlitz; asiatiedot: Ken Welsh; Käännös: Kaarina Turtia. Lausanne: Berlitz matkaopas

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 [Elektroninen aineisto] Julkaistu: Helsinki : Opetusministeriö, 1999

Jos viitataan artikkeliin kokoomateoksessa, lisätään kirjoituksen nimen jälkeen . Teoksessa: kokoomateoksen toimittajan nimi. Kokoomateoksen nimi.

Järvinen, A. 2000. A Mouse click on aestetics. Teoksessa T. Väliharju (ed.) Digital media in networks 1999:  perspectives to digital world. Tampere: Tampereen yliopisto.  Yleisrakenne lähdeluettelossa

Kirjoittaja Vuosiluku Kirjoituksen otsikko Julkaisutiedot.

Kyntäjä, T. 2000. Muurahaisia oikeussosiologian pesästä. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Kokoomateos, ei mainittu toimittajaa, mutta monta tekijää Korolainen, T., Koskipää, R., Linna, H., Töllinen, M. & Wäre, M. 1998. Lentävä elefantti. Salainen lukemisto osa 3-4. Helsinki: WSOY. vaihtoehtoisesti mainitaan vain ensimmäisenä mainittu tekijä, loput korvataan merkinnällä ja muut tai et AL. Korolainen, T. ja muut. 1998. Lentävä elefantti Salainen lukemisto osa 3-4. Helsinki: WSOY.


Käännetyn teoksen kääntäjä voidaan mainita nimekkeen jälkeen muodossa etunimi sukunimi

Norman, D. A. 1991. Miten avata mahdottomia ovia. Suom. A. James. [Espoo]: Weiling+Göös.
Tuhat ja yksi yötä: kolme osaa. 1991. Suom. J. A. Hollo & E. Vaara. 2. painos. Porvoo: WSOY.


Standardeissa kirjallisuusviitteessä on ensimmäisenä sarjan kirjaintunnus ja standardidumero.

SFS 5381. 1998. Viittaminen sähköisiin dokumentteihin ja niiden osiin. Helsinki: Suomen standarisoimisliitto. SFS 5381. Viittaminen sähköisiin dokumentteihin ja niiden osiin. Helsinki: Suomen standarisoimisliitto 1998. Lehtiartikkeli Sandberg, H. 2000. Xbox luottaa raakaan voimaan. MikroPC 2000(14), 21.9.2000.

Zimmermann, L. 1982. People of the margaree: portrait of a good place. Photography by George Thomas. In: Harrowsmith, Vol 3 no. 3. p. 74 - 83.
 

Päivä, jolloin Suomen hiihdon taivas pimeni. Aamulehti 1.3.2001, osa A, 1.

 Kokoomajulkaisu Väliharju T. (ed.) Digital media in networks 1999: perspectives to digital world. Tampere: Tampereen yliopisto. Sarjan osa
Silius, R., Savolainen, E., Kinnunen, K. & Lehto, T. (toim.) 1999. 29th Tampere international short film festival march 10-14, 1999: Programme. Tampere: Tampere Film Festival. ISSN 0785-9600.
Aikaväliin sarjasta ja kausijulkaisusta voidaan viitata myös (esimerkissä vuoden 1993 1. numerosta vuoden 1995 neljänteen numeroon)
Tietokone 1993:1 - 1995:4.
Verkkolähteet Sonkkila, T. 1999. Yliopistojen elektronisen julkaisemisen kartoitus. Helsinki: FinElib. Saatavilla www-muodossa: <URL:http://www.lib.helsinki.fi/finelib/kartoitus.pdf > (luettu 26.2.2001)

Opera for Windows 32bit versio 5.02. Tietokoneohjelma www-selain Saatavissa www-muodossa <URL:http://www.opera.com/download/ > (luettu 26.2.2001)
 
 

 Arkistoaineisto

Arkistoaineistosta laaditaan oma luettelo, jossa aineisto ryhmitellään sijaintiarkiston mukaan, esimerkiksi Kansallisarkisto, Valtionarkisto:

viittaus tekstissä: (Kansallisarkisto. Sensuuriylihallituksen ptk. 13.9.1850, 3§.)
lähdeluettelossa arkistolähteet: Sensuuriylihallituksen pöytäkirjat 1845-1855.


Keskustelut, haastattelut, jotka kirjoittajan tekemiä, listataan erikseen otsikon Haastattelut alla.
 

Armas Haastateltava. Haastateltu puhelimitse 26.2.2001.


Sähköpostilähde

Fulton, N. OpenCAD International Inc. 3D Studio MAX Training Online  <lists@complete-support.com> 22.2.2001 Julkaisemattomat käsikirjoitukset kuvaillaan niillä tiedoilla, mitä käytettävissä on, mm. tekijän koko nimi,  mistä saatavissa ja muut saatavuuden kannalta oleelliset tiedot. Mäkinen, Ilkka. Proseminaariesitelmän pikaohjeet (klk 2001) julkaisematon opetusmoniste. Tampere: Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitos. 10 s. Lehdissä ilmestyvistä artikkeleista Heikkinen, E. 2001. Oppimiskeskukset arvossa Englannin yliopistoissa. Aikalainen 40(3), 4-5.

Graham, S. 1997 Everything you want to know about the weather. Pc review Issue 69 June 1997.
 

 Erityisaineistot, kuten patentit, kartat, tilastot, standardit, valtiopäiväasiakirjat kts. lisää esim. SFS 5342
 
Ulkomaankauppa. 1975:1. Helsinki: Tullihallitus, 1976. (Suomen virallinen tilasto. 1A 95).
Ellei viitata mihinkään tiettyyn tilastoon, kuvailu voi olla sanallinen. Sarjannumeroita ja vuosivälejä voidaan ilmaista
 
Suomen virallinen tilasto. Tilastokeskus.
Sivua päivitetty 24.2.2005 25.02.2005 HL